Riskirajoilla
Kaikkihan me näillä riskirajoilla elellään ja olemme tässä pisteessä aika ajoin riippuen iästä, sukupuolesta tai ammatista.
Tentin töiden ohella VTS-tutkintoa, joka on vakuutusalaan liittyvä tutkinto. Maaliskuun tentteihin luin riskienhallintaa ja mieleeni juolahti, jos jonkinmoisia ajatuksia riskeistä, niiden olemassaolosta, sekä riskien tiedostamisen vaikutuksesta omaan käyttäytymiseen ja ajatusmaailmaan.
Olisi hyvä ymmärtää jokapäiväisessä elämässämme, että kaikenlainen toimintamme on jossain määrin riskiä. Ajattele itseäsi vaikkapa yrityksenä: yrityksen liiketoiminta yleisesti jo itsessään on riskiä. Kun me ihmiset elämme, liikumme, keksimme, kehitämme ja toimimme, syntyy riskejä, jos jonkimoisia.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikkeen ei voi vaan vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisimme. Se on elämää se. Ja aika todella hienoa juuri sellaisena, kuin se on siihen luotu. Meidän monimutkaisten ihmisten mielen tehtävä onkin sitten järjestää tiedostetut riskit omassa päässä siten, ettei ne haittaa, ohjaa liiaksi tai synkennä elämää.
Rakastan kuunnella vanhempien ihmisten ajatuksia ja heidän näkemyksiä elämästä, sekä ottaa vastaan suoraa palautetta meidän "nuorten" ongelmista. Vanhempana ymmärrät elämää laajemmin ja olet oppinut tai ehkä et tiettyjen sattumien tapahtumista elämässä.
Kuopustani odottaessani, viimeisilläni raskaana ollessani, juttelin tuolloin 70-vuotiaan tätini kanssa, joka on ammatiltaan kätilö. Kerroin tädilleni huolistani tulevaa synntystä koskien, ajatuksiani miten toivoisin asioiden etenevän synnytyksen ja loppuodotuksen aikana. Taisin myös pyytää häneltä vinkkejä miten voisin omalla toiminnallani edesauttaa asioiden etenemistä haluamaani suuntaan. Tämän kaiken jännitykseni takana oli esikoiseni hurja synnytysstoori, johon en ollut tuolloin aikanaan osannut varautua missään määrin. Toisen lapsen kohdalla, olikin sitten jo mielessä riskit ja omat ajatukset maalattu mieleen siitä, että entäpä jos, ja kuinka jos.
Muistan vielä tänäkin päivänä tätini vastauksen tähän paapatukseeni. Hän totesi minulle vain tyynen rauhallisesti; "nyt on vaan hyväksyttävä sellainen asia, että raskaus on aina naiselle riski ja niin on myös synnytys". Totta, totesin hömistyneenä hiljaa mielessäni. Riski, joka minun tulee itse kantaa; kävi miten kävi.
Mikä onkaan se mielen tarve kontrolloida tapahtuvia asioita ympärillä, nähdä tulevaisuuteen ja saada asiat järjestykseen juuri sillä tavalla, ettemme olisi missään nimessä riskirajoilla?
En toki sanoisi, että riskien tiedostaminen ja kontrollointi olisi huono asia, päinvastoin. Suosittelisin enemmänkin oman henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta tunnistamaan ne riskit joita sinun tulee välttää, hieman analysoimaan niitä ja tehdä suunnitelma elämän riskitekijöiden hallinnasta joihin voit suoranaisesti vaikuttaa.
Ja hei, kävihän siinä synnytyksessäkin ihan hyvin 😍 Tällainen voimakastahtoinen, kovaääninen ja temperamenttinen pieni neiti syntyi, kuin syntyi tähän maailmaan. Tällä hetkellä tämän 4-vuotiaan kanssa riskikartoitin pyörii jatkuvalla myllyllä ja huoli suurempien riskien touteutumiseen on läsnä koko ajan. Samalla pyrin vanhempana oppimaan myös lasten asenteesta, ilosta ja aitoudesta.
Elää pitää, tässä ja nyt. Ymmärtää päällisin puolin ne riskit elämässä, joihin voidaan vaikuttaa ja ymmärtää omien toimintojemme vaikutus asioiden syntymiseen. Ajatuksena siis; jos leikit tulella puukasassa, on hyvin suuri todennäköisyys, että puukasa syttyy palamaan. Niin se vain on.
Elämässä tulee myös niitä tilanteita, kun tietyt riskit tulee kantaa omilla harteilla ja pyrkiä elämään mielen kautta tasapainoista ja onnellista elämää. Onneksi on kuitenkin paljon myös riskejä, joita voi huoletta antaa kannettavaksi esimerkiksi vakuuttamisen näkökulmasta henkilö- ja omaisuusvakuutuksilla.
Kannattaa siis keventää mieltä näin keväällä ja antaa mielellle meilenrauhaa riskitekijöiden vallitessa ajatukset 💗
-Emmi
Tentin töiden ohella VTS-tutkintoa, joka on vakuutusalaan liittyvä tutkinto. Maaliskuun tentteihin luin riskienhallintaa ja mieleeni juolahti, jos jonkinmoisia ajatuksia riskeistä, niiden olemassaolosta, sekä riskien tiedostamisen vaikutuksesta omaan käyttäytymiseen ja ajatusmaailmaan.
Olisi hyvä ymmärtää jokapäiväisessä elämässämme, että kaikenlainen toimintamme on jossain määrin riskiä. Ajattele itseäsi vaikkapa yrityksenä: yrityksen liiketoiminta yleisesti jo itsessään on riskiä. Kun me ihmiset elämme, liikumme, keksimme, kehitämme ja toimimme, syntyy riskejä, jos jonkimoisia.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikkeen ei voi vaan vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisimme. Se on elämää se. Ja aika todella hienoa juuri sellaisena, kuin se on siihen luotu. Meidän monimutkaisten ihmisten mielen tehtävä onkin sitten järjestää tiedostetut riskit omassa päässä siten, ettei ne haittaa, ohjaa liiaksi tai synkennä elämää.
Rakastan kuunnella vanhempien ihmisten ajatuksia ja heidän näkemyksiä elämästä, sekä ottaa vastaan suoraa palautetta meidän "nuorten" ongelmista. Vanhempana ymmärrät elämää laajemmin ja olet oppinut tai ehkä et tiettyjen sattumien tapahtumista elämässä.
Kuopustani odottaessani, viimeisilläni raskaana ollessani, juttelin tuolloin 70-vuotiaan tätini kanssa, joka on ammatiltaan kätilö. Kerroin tädilleni huolistani tulevaa synntystä koskien, ajatuksiani miten toivoisin asioiden etenevän synnytyksen ja loppuodotuksen aikana. Taisin myös pyytää häneltä vinkkejä miten voisin omalla toiminnallani edesauttaa asioiden etenemistä haluamaani suuntaan. Tämän kaiken jännitykseni takana oli esikoiseni hurja synnytysstoori, johon en ollut tuolloin aikanaan osannut varautua missään määrin. Toisen lapsen kohdalla, olikin sitten jo mielessä riskit ja omat ajatukset maalattu mieleen siitä, että entäpä jos, ja kuinka jos.
Muistan vielä tänäkin päivänä tätini vastauksen tähän paapatukseeni. Hän totesi minulle vain tyynen rauhallisesti; "nyt on vaan hyväksyttävä sellainen asia, että raskaus on aina naiselle riski ja niin on myös synnytys". Totta, totesin hömistyneenä hiljaa mielessäni. Riski, joka minun tulee itse kantaa; kävi miten kävi.
Mikä onkaan se mielen tarve kontrolloida tapahtuvia asioita ympärillä, nähdä tulevaisuuteen ja saada asiat järjestykseen juuri sillä tavalla, ettemme olisi missään nimessä riskirajoilla?
En toki sanoisi, että riskien tiedostaminen ja kontrollointi olisi huono asia, päinvastoin. Suosittelisin enemmänkin oman henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta tunnistamaan ne riskit joita sinun tulee välttää, hieman analysoimaan niitä ja tehdä suunnitelma elämän riskitekijöiden hallinnasta joihin voit suoranaisesti vaikuttaa.
Ja hei, kävihän siinä synnytyksessäkin ihan hyvin 😍 Tällainen voimakastahtoinen, kovaääninen ja temperamenttinen pieni neiti syntyi, kuin syntyi tähän maailmaan. Tällä hetkellä tämän 4-vuotiaan kanssa riskikartoitin pyörii jatkuvalla myllyllä ja huoli suurempien riskien touteutumiseen on läsnä koko ajan. Samalla pyrin vanhempana oppimaan myös lasten asenteesta, ilosta ja aitoudesta.
Elää pitää, tässä ja nyt. Ymmärtää päällisin puolin ne riskit elämässä, joihin voidaan vaikuttaa ja ymmärtää omien toimintojemme vaikutus asioiden syntymiseen. Ajatuksena siis; jos leikit tulella puukasassa, on hyvin suuri todennäköisyys, että puukasa syttyy palamaan. Niin se vain on.
Elämässä tulee myös niitä tilanteita, kun tietyt riskit tulee kantaa omilla harteilla ja pyrkiä elämään mielen kautta tasapainoista ja onnellista elämää. Onneksi on kuitenkin paljon myös riskejä, joita voi huoletta antaa kannettavaksi esimerkiksi vakuuttamisen näkökulmasta henkilö- ja omaisuusvakuutuksilla.
Kannattaa siis keventää mieltä näin keväällä ja antaa mielellle meilenrauhaa riskitekijöiden vallitessa ajatukset 💗
-Emmi
Kommentit
Lähetä kommentti